VIIMEINEN TAISTELUMME METSÄSTYSKOIRAKULTTUURIN PELASTAMISEKSI- PERUSTELUT:

EHDOTON VAATIMUS: EI ENÄÄ YHTÄÄN METSÄSTYSKOIRAA SUSILLE

UUSI SUDENHOITOSUUNNITELMA: LÄHES TÄYDELLINEN PETOS
(lähes täydellinen siksi, koska virkamiehet luulivat ettemme osaa lukea)

Olen lukenut ajatuksella – ja moneen kertaan – luonnoksen Suomen susikannan hoitosuunnitelmaksi ja päätynyt pitkän harkinnan jälkeen siihen surulliseen lopputulokseen, että virkamiehet (ja naiset) ovat luomassa lähes täydellistä petosta jonka kärsivinä uhreina ovat susialueiden asukkaat, metsästys- sekä metsästyskoirakulttuuri. Toisaalta luvataan enemmän sudenkaatolupia ja taas toisaalta niiden saaminen tehdään lähes mahdottomaksi – pyritään pitämään sudensuojelun uhrit tyytyväisinä näennäisillä lupauksilla kun samaan aikaan pyritään kasvattamaan ylisuurta susikantaa entisestään. Virkamiehet (ja naiset) ovat tällä erittäin kierolla ja lähes mestarillisella suunnitelmallaan tuhoamassa maastamme metsästys- sekä metsästyskoirakulttuurin ja vaikeuttamassa entisestään susialueiden asukkaiden elämää. Itse paljon susipolitiikassa jo vuosia mukana olleena sekä susipolitiikasta paljon tietävänä olen päätynyt pitkän harkinnan jälkeen siihen, että koska vastuuton sudensuojelu”sairaus” pahenee pahenemistaan, on otettava käyttöön tehokkaammat lääkkeet! Jos nämä ”vastamyrkyt” eivät jostakin syystä tehoa tähän salakavalaan tautiin jota on ollut levittämässä erittäin kierot sekä luonnosta täysin vierautuneet yksilöt, on se kuolemaksi ikivanhalle sekä arvokkaalle metsästys- ja metsästyskoirakulttuurille maassamme, se on kuolinisku susialueiden asukkaille – se on viimeinen naula jo valmiiksi kärsineiden arkkuun.

KOKEMUKSESTA SYNTYY TODELLISUUS SUDENSUOJELUN JÄRJETTÖMYYDESTÄ

Vain sellainen joka itse asuu susialueella ja pelkää perheensä turvallisuuden puolesta ymmärtää mitä tarkoitan, vain sellainen joka itse elää susialueilla ja pelkää karjansa sekä lemmikkiensä puolesta ymmärtää mitä tarkoitan – vain sellainen joka harrastaa jaloa metsästyskoiraharrastusta voi ymmärtää pelon koiransa puolesta kun sen päästää irti metsästyskautena metsiimme toteuttamaan viettiään johon se on jalostettu vuosisatojen aikana. On sanomattakin selvää, että luonnosta vieraantuneet, edellämainituista asioista ymmärtämättömät  hurmokselliset äärivihreät joille luonnollinen on luonnotonta ja luonnoton luonnollista ovat ”autuaan tietämättömiä” niistä peloista, kärsimyksistä sekä jatkuvasta huolesta jota ylisuuri susikanta pahimmillaan aiheuttaa niille joita nämä asiat oikeasti koskettavat.
Edellämainittujen syiden tähden – keskusteltuani lukemattomia tunteja raadollisten sekä inhimillisyyden puutteesta kärsivien sudensuojelijoiden kanssa – olen kokonaan lopettanut yhteydenpidon heidän kanssaan. Olen kokemuksesta huomannut heidän täydellisen tietämättömyytensä suomen luonnon suhteen, ymmärtämättömyytensä ekosysteemin kokonaisuuden suhteen johon kuuluu oleellisena osana metsästävä ihminen, sairaan ajatusmaailmansa joka ponnistaa eläinsatujen mielikuvituksellisesta hurmoksellisuudesta, sairaan vihansa ihmiskuntaa kohtaan yhdistettynä lähes pakonomaiseen tarpeeseen vääristellä faktat fiktioiksi ja päinvastoin. Keskustelu sekä kaikenlainen kanssakäyminen natsismin jalanjäljissä kulkevien hurmoksellisten äärivihreiden kanssa (Hitler vihasi ihmisiä mutta rakasti susia) on omalta osaltani päättynyt. Innokkaat sudensuojelumyönteiset ihmiset erilaisten luonnonsuojelujärjestöjen edustajina ovat ymmärtämättömyyttään olleet vaikuttamassa uuteen luonnokseen Suomen susikannan hoitosuunnitelmaksi ja täten antaneet oman sairaan osuutensa siihen mädännäisyyteen, joka uudessa sudenhoitosuunnitelmassa selvästi niin teksteissä kuin rivien välistä löyhkää. Mielestäni – ja myös monien muiden mielestä – sudensuojelumyönteiset ihmiset ovat tänä päivänä paljon sairaampia ja sairauden myötä häikäilemättömimpiä kuin muutamia vuosia sitten ja koska sairaus on todistettavasti pahentunut, se vaatii nyt tehokkaammat lääkkeet. Lääkkeet, joiden edessä susimyönteinen kieroutunut virkamieskoneistokin joutuu ennenpitkää nöyrästi polvilleen kun hoitoa viedään riittävän pitkälle ja joka toivottavasti sairauden vastamyrkkynä palauttaa Yhteiskuntamme petojen suhteen siihen normaalin olotilaan, joka maassamme vielä kymmeniä vuosia sitten vallitsi.

OMAT KOKEMUKSENI SUDENSUOJELUMYÖNTEISISTÄ IHMISISTÄ:

Minä myönnän kokemuksesta, että minulla ei ole mitään hyvää sanottavaa yhdestäkään fanaattisesta sudensuojelijasta – ei yhdestäkään! Olen keskustellut heidän kanssaan tuhansia tunteja livenä sekä internetin välityksellä ja havainnut heidät ymmärtämättömäksi joilla ei ole yhtään myötätuntoa susiongelmista kärsiviä kohtaan. Olen pettynyt suurten kaupungien lehdistöihin joiden kautta sudensuojelun ”vaarallisen tarttuva sairaus” leviää betonibunkkereissa asuvien ihmisten keskuuteen; heidän sudensuojelumyönteiset ymmärtämättömät toimittajansa julkaisevat jatkuvasti sudensuojelupropagandaa joista paistaa läpi täydellinen tietämättömyys luonnon ekosysteemistä mutta joka uppoaa kuin ”kuuma veitsi sulaan voihin” tietämättömien keskuudessa. Minulla ei ole myöskään mitään hyvää sanottavaa niistä metsästyskortin lunastaneista ihmisistä jotka ymmärtämättömyyttään ovat susimyönteisiä (sudensuojelu tuhoaa pikkuhiljaa koko arvokkaan metsästyskulttuurin). Erityisesti olen murhemielinen niistä metsästyskortin maksaneista henkilöistä jotka harrastavat metsästyskoirillaan metsästystä ollen samalla sudensuojelumyönteisiä – tunnen myötähäpeää heidän puolestaan koska nämä ovat täydellisen susipropagandan uhreja itsekään sitä tietämättään (sudensuojelu tuhoaa pikkuhiljaa arvokkaan satoja vuosia kestäneen metsästyskoirakulttuurin). Tällaisten yksilöiden kanssa en tahdo olla enää missään tekemisissä – hedelmättömät väittelyt heidän kanssaan on käyty, nyt on tekojen aika! Tekojen aika siksi, että nytkin minun koiratarhassani makailee kolme pitkälle jalostettua suomenajokoiraa, joita minä sekä perheeni rakastamme yli kaiken emmekä tahdo uhrata heitä sudensuojelun julmalle alttarille.

METSÄSTYSKOIRAKULTTUURI LIIAN ARVOKAS UHRATTAVAKSI

Koska on aika siirtyä antamaan ”vastamyrkkyä” sudensuojelun salakavalaan sekä yhteiskuntaa myrkyttävään vaaralliseen sairauteen, niin päätin aloittaa yhdessä muiden samanmielisten kanssa lopullisen taistelun metsästyskoirakulttuurin puolesta. On sama häviämmekö vai voitammeko, on sama vaikka päällemme sataisi kuinka paljon herjauksia sekä uhkauksia, on sama vaikka maksaisimme itse siitä kovaa hintaa – pääasia on, että taistelemme viimeisen taistelun rakkaitten ystäviemme – metsästyskoiriemme – puolesta. Jos me emme sitä nyt tee, niin ketkä sen tekevät? Jos me voitamme niin hienoa, jos emme voita niin ainakin yritimme, ainakin taistelimme meille tärkeiden arvojen puolesta!

* Lue ajatuksella: RIKOKSENA RAKKAUS METSÄSTYSKOIRIIN:
http://suomenajokoira.nettisivu.org/wp-content/uploads/sites/56/2014/03/RIKOKSENA-RAKKAUS-METS%C3%84STYSKOIRIIN.pdf

(ALLEKIRJOITA KOKO PERHEEN VOIMIN JA JAA TIETOA ETEENPÄIN) ”EHDOTON VAATIMUS: EI ENÄÄ YHTÄÄN METSÄSTYSKOIRAA SUSILLE”
http://www.adressit.com/ehdoton_vaatimus_ei_enaa_yhtaan_metsastyskoiraa_susille

* Riittävästi nimiä adressiin ja kun asiamme takana on riittävästi samanmielisiä, niin otamme kantaa asiamme puolesta mediaan, Kansanedustajiin sekä valistamme suomalaisia ikivanhan sekä arvokkaan metsästyskoirakulttuurin puolesta. Riittävästi allekirjoituksia ja virkamiesten ja päättäjien ON PAKKO OTTAA ASIAMME TOSISSAAN (joten allekirjoittaminen taatusti kannattaa).

* Korostan, että nimet adressissa on vain VÄLINE jonka avulla suuri joukko samanmielisiä saa äänensä valtakunnallisesti kuuluviin (adressi itsessään ei ole päätarkoitus MUTTA hyvä keino päämäärään pääsemiseksi).

VIIMEINEN TAISTELUMME METSÄSTYSKOIRAKULTTUURIN PELASTAMISEKSI- PERUSTELUT:

Suomalainen metsästyskoirakulttuuri on uhattuna järjettömän sudensuojelun takia. Uusi sudenhoitosuunnitelman luonnos Suomen susikannan hoitosuunnitelmaksi ei huomioi mitenkään arvokasta metsästyskoirakulttuuriamme joka on suurimman hinnan maksajana tässä mielettömässä sudensuojelubuumissa. Tänä metsästyskautena on lukematon määrä omistajilleen arvokkaita metsästyskoiria joutunut susien raatelemiksi sekä tapetuiksi. Monissa paikoin metsästyskoirien omistajat eivät ole kuluvana kautena uskaltaneet lainkaan metsästää koirillaan ylisuuren susikannan takia – tähän on tultava pikainen muutos; susikantaa pitää verottaa huomattavasti enemmän kuin mitä uusi sudenhoitosuunnitelman luonnon esittää. Ilman susikannan reilua pienentämistä satoja vuosia vanha arvokas metsästyskoirakulttuurimme kokee armottoman kuoliniskun; menetämme osan suomalaista identiteettiämme.
Metsästyskoirakulttuurilla on Suomessa pitkä perinne: todistettavasti Suomen Kennelliitto rakennettiin aikoinaan innokkaiden metsästyskoiraharrastajien toimesta puhumattakaan muista suurista valtakunnallisista koirajärjestöistä. Tällä arvokkaalla kulttuurilla on myös tärkeä sosiaalinen merkitys; se on lukemattommille  harrastajilleen lähes ainoa sosiaalinen kanava samanhenkisten kanssa; se on elämäntapa johon on vuosisatojen aikana kasvettu eikä ilman sitä tulla toimeen. Metsästyskoirakulttuuri ei siis ole vain metsästyskoiriin keskittynyttä toimintaa – se on tämän lisäksi vuosisatoja kestänyt elämäntapa suurelle joukolle suomalaisia ja alan harrastajat ovat luoneet sosiaaliset verkostonsa tämän ympärille. Jos metsästyskoirakulttuuri ajetaan alas järjettömän sudensuojelun tieltä, sillä on arvaamattomat sosiaaliset seuraukset lukemattomille alan harrastajille sekä kyläyhteisöille joille kulttuuri on ollut – ja on edelleen – arjesta vapautumisen henkireikä sekä arvokas henkinen voimavara josta ammennetaan voimia yhteiskuntamme rakentamiseksi työ-elämässä veronmaksajian roolissa. Yrittämällä tuhota vastuuttoman sudensuojelun tieltä arvokasta metsästyskoirakulttuuria ollaan tiellä, joka tuhoaa suomalaista perinteistä yhteiskuntaa ja seuraukset voivat – ja tulevatkin olemaan – erittäin tuhoisat sekä arvaamattomat!
Sudenhoitosuunnitelman luonnos Suomen susikannan hoitosuunnitelmaksi ei huomioi mitenkään arvokasta metsästyskoirakulttuuriamme joka on suurimman hinnan maksajana sudensuojelupolitiikassa ja tämä käy selkeästi ilmi äskettäin julkisuuteen tulleessa sudenhoitosuunnitelman luonnoksessa jossa tulee esille, ettei metsästyskoirien edustajaa kuulla paikallisessa susipolitiikkaan liittyvässä päätöksenteossa. Ote suunnitelmasta:”Sähköisessä keskustelufoorumissa ja reviirityöpajoissa reviiritason suunnittelun ja päätöksenteon tueksi esitettiin muutamasta organisaatiosta koostuvaa ryhmää, foorumia tai toimielintä.”…….”Kaikissa työpajoissa esitettiin, että siihen voisivat kuulua edustaja riistanhoitoyhdistyksestä, kunnan maataloustoimesta sekä paikallisesta luonnonsuojeluyhdistyksestä. Näiden lisäksi yhteistyöryhmään voisivat kuulua poliisin, Metsähallituksen ja/tai rajavartioston edustaja.”

Imatralla 25.12.2014
Marko Lind